<>

<>

lauantai 5. elokuuta 2017

Finnhamn - Paradiset

Normirutiinien mukaisesti tutustuminen uuteen paikkaan aloitettiin saarikierroksella ja saunan varauksella. Etukäteen tehdyn salapoliisityön ansiosta tiesimme saaressa olevan saunan, jonka varauksia hoitaa saarella oleva vandrarhem. Salailevan tiedotuspolitiikan ansiosta saunan varauskalenteri oli käytönnössä tyhjä ja saimme haluamamme ilta-ajan. Itse vandrarhem on entinen hiilitehtailijan iso kesähuvila, jonka pihakallioilta aukeaa hienot saaristonäkymät.



Yhteysaluslaiturin läheisyydessä sijaitsevat sekä Finnhamns Cafe & Krog että saaristokauppa. Ravintolan aurinkoisella terassilla söin periruotsalaisen lounasannoksen: paistetut silakat pottumuusilla puolukoiden ja voisulan kera. Ei halpa raaka-aineiden hintaan nähden mutta erittäin hyvä annos. Lähtiessä pyörähdimme vielä kaupan kautta täydentäen muonavarastojen pikkupuutteet.


Päiväunien jälkeen istahdin kannelle nautiskelemaan heräämiskaffeja. Samalla oli ilo seurata lasten riemua rannan ponkkulaudalla, joka oli ahkerassa käytössä iltaan asti.


Kaupalta veneelle palatessa olimme käyneet tarkastamassa saunan etukäteen. Tulos oli odotetun ja pelätyn kaltainen: jälleen kerran yksi ruotsalainen kuivasauna. Siis sellainen jossa ei ole tarkoituskaan peseytyä muualla kuin meressä. Löylykauha ja löylyvesikiulu kuitenkin kuuluivat kuitenkin saunan varusteisiin, mikä positiivisena seikkana mainittakoon. Parhaat päivänsä nähneen saunan löylyt osoittautuivat erittäin kelvollisiksi, jopa suosittelemisen arvoisiksi! Lauteilla istujan silmä lepäsi ikkunan läpi avautuneessa upeassa saaristomaisemassa. Makoisten löylyjen ansiosta merivesi tuntui jotenkin siedettävämmän lämpöiseltä tarjoten pehmeämmän laskeutumisen meressä peseytymisen kulttuuriin.




Illan päälle virittelin kaasukäyttöisen Weberin grillin rantakallioille. Samalla sihautin auki tölkin suomalaista Karhu-olutta. Oulusta asti rahdattuja bratwursteja grillatessa seurailin ruotsalaisten grillailutouhuja. Kenelläkään ei ollut kaasugrilliä. Kaikilla tuntui olevan laadukas punaviiniboksi grillikokin marinointia varten. Grillattavien joukossa näkyi olevan ainakin maissintähkiä, vihanneksia sekä lihaa eri näköisissä vartaissa. Rantakallioille rahdattiin koko kattaus pöytäliinoineen. Saatuani makkaroiden pintaan sopivan värisävyn suljin kaasuhanan, poimin makkarat kyytiin ja hipsin takaisin veneelle. Päätimme syödä sisällä, sillä ilta oli mielestämme liian tuulinen ja viileä veneen kannella syöntiin.


Veneen ikkunoiden läpi ihailin ruotsalaisten sitkeyttä istua shortseissaan kallioilla illan pimeyteen asti. Ulkoruokinta kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti tuntuu kuuluvan kiinteästi ruotsalaistyyliseen vene-elämään.

Aamu valkeni aurinkoisena ja riittävän lämpimänä kansiaamupalan nautiskelua varten. Samalla seurailin heräilevien ruotsalaisten aamurutiineja. Pelin henki tuntui olevan seuraava: ennen aamupalaa aikuisten kuuluu suorittaa aamupesu. Naiset laskeutuvat mereen arvokkaasti ja äänettä uimaportaita pitkin jonka jälkeen uidaan rintauintia pieni ympyrä ja noustaan veneen kannelle kuivailemaan ja ihmettelemään valjennutta aamua. Miehet suorittavat aamun analysoinnin veneen kannella ennen uintia. Mereen hypätään veneen peräkannelta näyttävästi pää edellä molskahduksen saattelemana. Uidaan isompi ympyrä sulavasti kroolaten ja palataan veneen uimatasolle peseytymään. Sekä naiset että mihet käyttävät uimapukua, paitsi mikäli veneen perässä on Saksan lippu. Silloin miehet eivät käytä uima-asua.

Samalla alkoi aueta pidempään ihmettelemäni peseytymiskuvio. Tämän aamurutiinin vuoksi saunoissa ei siis ole tarkoituskaan peseytyä eikä saariston satamistakaan tahdo löytää suihkuja. Nähtäväksi jää sovelletaanko samaa aamurutiinia myös alkukauden raikkaassa merivedessä, vai onko käytössä jokin poikkeusmenettely josta en vielä ole tietoinen?


Parin päivän perusteella Finnhamnin voi hyvin todeta olevan lempinimensä "Paradiset" arvoinen. Tänne tulemme varmasti uudestaan.



Finnhamn:
59 28,35'N
18 48,43'E


https://finnhamn.se/



Ei kommentteja: