DIY - pyykkisäkki veneeseen

Yksi käytännön juttu on osoittautunut varsin käteväksi hyödykkeeksi vene-elämässä. Nimittäin pellavainen pyykkisäkki. Se roikkuu veneellä naulakossa pyykkisäkkinä, mutta siinä kulkevat myös kätevästi puhtaat pyyhkeet sun muut takaisin veneelle kotoa.

Sopivaa en kaupoista löytänyt, joten päätin verestää ruostuneita ompelutaitojani ja tekaista sopivan pussukan tummansinisestä pellavasta.
Malli on yksinkertainen, katsotaan sopivan kokoinen kangaspala ja huomioidaan yläreunaan tarvittavat käänteet kankaan menekissä. Yläreunan käänteeseen silitin tukikangaskaistaleen purjerenkaita varten. Sitten tein ompeleen alareunaan ja sivuun. Viimeinen ompelukonehomma oli yläreunan käänteen tekeminen.

Purjerenkaat kiinnitin noudattamalla orjallisesti purjerengaspaketin ohjeita. Vähän jännitti painonappien kanssa aiemmin koettujen epäonnistumisten vuoksi, mutta tämä meni hyvin. Naruksi valitsin tuollaisen hamppunarun. Päät poltettiin purkautumattomaksi. Se on vähän kömpelö solmia yhteen, mutta toisaalta painavaakin säkkiä on miellyttävä kantaa paksusta narusta.  Ja voilá, hyvin on säkki palvellut jo pari vuotta.

Kotona taas

Eilinen päivä oli säiden puolesta evribadia eli kaikkea mahdollista. Hellettä, tuultakin, sadetta ja ukkosta. Ukkosen kohtasimme onneksi vasta kun veneen köydet olivat turvallisesti kiinni kotilaiturissa.

Kesälomapurjehduksen viimeisen päivän mailisaldo oli 34 Raahesta Ouluun. Kaiken kaikkiaan reissulla maileja kertyi 567, matkapäiviä 24, satamia 14, koneajopäiviä liikaa, purjehdusta ei ihan riittävsäti ja upeta maisemia paljon, mutta ei koskaan liikaa.

Kotikaupunki piirtyi tuttuna, tehdaspainotteisena tuloväylälle. Hieno reissu takana, mutta on kotiinkin kiva palata. Seuraava viikonloppureissu on tietysti jo suunnitteilla.

Sattuipa niin, että alueen sanomalehti Kaleva otsikoi tällä viikolla, että "Oulu ei houkuttele veneturisteja". Jutussa oli ansiokkaasti listattu kaupungin vierasvenepaikat, mutta otsikointi oli varsin pessimistinen. Tapasimme oman reissumme varrella monta venekuntaa, jotka olivat jo käyneet Oulussa ja pitäneet vierailustaan kovasti. Ihan kokonaan kohteliaisuuden piikkiin en noita kommentteja laittaisi. Tuloväylää ei voi väittää kauniiksi, mutta sen sijaan kaupungin vierasvenesatama on upea sijainniltaan: aivan kaupungin keskustassa, kauppatorin rannassa. Sataman palveluissa on kuulemma toivomisen varaa, mutta perusasiat löytyvät. Joka tapauksessa Oulu kaupunkina on ilman muuta kelpo turistikohde, joten tervetuloa! 

Kastellut paistikkaat

Saavuimme mantereelle Kokkolaan sunnuntaina ja mummo tuli hakemaan nuorison autolla kotiin Ouluun. Ihan hyvä saavutus murrosikäisiltä viettää kaksi viikkoa vanhempien kanssa pääosin muutaman kymmenen neliön tilassa. 

Eilen jäimme päiväksi Kokkolaan todettuamme ukkosen uhkan ilmeiseksi. Kaupunki osoittautui varsin kivaksi. Vanhassa kaupungissa, Neristanissa, oli toinen toistaan sievempiä puutaloja. A innostui ostoksille W&M Storessa, jossa oli kattava valikoima purjehdus(henkisiä)vaatteita ja kenkiä. Majoituimme Gamlakarleby SegelFöreningin laiturissa Mustakarissa. Palvelut - etenkin sauna, olivat mitä mainioimmat. Kaksi auringonlaskua: yksi punainen ja yksi keltainen tuli Kokkolassa ikuistettua.

Tänään etenimme 65 mailia Kokkolasta Raaheen. Ensimmäiset yhdeksän tuntia paistattelimme auringossa ja tunsimme itsemme paistikkaiksi viidenkympin suojakertoimella varustetusta aurinkovoiteesta huolimatta. Ennen Raahea veneen takana väijynyt sade- ja ukkosrintama saavutti meidät. Ehdimme kuitenkin heittää helleasujen päälle purjehdusasut ja kaivaa kumpparit esiin. Päivä pimeni, näkyvyys katosi ja vettä tuli kuin saavista kaataen. Hieman jännittyneinä laskimme kamppeet vettä valuen salamoiden ja jyrinän välistä aikaa. Onneksi tuuli ei yltynyt 14 m/s kovemmaksi ja reilun puolen tunnin kuluttua säärintama oli ohitse. Raahessa sauna ja ruoka maistuivat paremmalta kuin pitkiin aikoihin.

Hellesumu

Jo lähtiessämme osasimme odottaa, että lahden ylitykseen oli luvassa helteinen ja lähes tuuleton päivä. Alkumatkasta yritimme vähän purjehtiakin, mutta kolmen solmun nopeus tuntui vähän vaatimattomalta ajatellen matkan kokonaispituutta. Raksuttelimme siis eteenpäin koneen voimin.

Ylityksen yllätysmomentin tarjosi ihan puskista – tai no tässä tapauksessa täytyy kai sanoa että ennalta aavistamatta – ympärillemme sulkeutunut sumu. Onneksi veneessämme on tutka ja vanhanaikainen (lue ruma), mutta kuulemma tehokas tutkaheijaste. Laskeskelimme että Merenkurkussa kulkee päivittäin ainakin kymmenen kauppalaivaa ja joku niistä lienee liikkeellä kanssamme samaan aikaan. No niin olikin. Yhden laivan hoksasimme tutkalla 16 mailin päässä ja törmäyskurssilla oltiin, mutta laiva käänsi kurssiaan kun olimme 10 mailin päässä toisistamme. Näinpä meidän ei tarvinnut arpoa mitä olisimme tehneet. Tutkassa näkyi myös kaksi muuta isoa alusta takanamme, mutta kulkien kaukana meistä. Tunnin kuluttua sumu meni ohi ja bongasimme ihan näköhavainnoillakin nuo kaksi muuta laivaa.

Suomen puolella odotti ihana Tankarin majakkasaari saunan suloisine löylyineen.

 

Norrbyskär ja Holmö

Uumajan liepeillä kävimme viimeisinä Ruotsin kohteina vanhassa sahasaaressa Norrbyskärissä sekä pohjoisempana sijaitsevassa Holmössä.

Norrbyskärissä ei ollut ruuhkaa. Se ei varmasti johtunut tunnelman puutteesta, sillä saaressa tuntui kuin olisi rantautunut keskelle vanhaa sahayhteisöä. Niin hyvin saaren historiaan johdattelivat viehättävä sahamuseo sekä saaren hyvin säilyneet rakennukset: koulu, sahan työntekijöiden kotitalot ja tehtaan johtajan talo muutamia mainitakseni. Suosikkini rakennuksista oli 100 vuotta vanha keilarata. Saaren turistipalvelut oli järjestetty muutoin hienosti, mutta veneilijää olisi ilahduttanut huoltorakennus.

Holmöhön matkaa tuli Norrbyskäristä reilut 33 mailia. Holmö oli meille sopiva paikka lähteä ylittämään Pohjanlahtea Kokkolan Tankar maalina. Holmöhössä oli mukava uimaranta aivan vierasvenelaiturin vieressä ja loistavat palvelut. Nautimme iltaruuat rantaravintolassa ja syödessämme ihailimme terassin edessä tepastellutta siiliä. Muutoinkin ehdimme lyhyen visiittimme aikana nähdä niitä useampia. Holmössä vierasvenepaikkoja oli runsaasti ja ne kaikki olivat täynnä. Ruotsalaiset herrat olivat varautuneet hellepäivään pystyttämällä hauskannäköisen aurinkoterassin laiturille.

Ravintola askeleen päässä

Tänään siirryimme noin 35 mailin matkan Örnsköldsvikistä Järnäsklubbeniin. Purjehduskokemuksia ei tänään juuri kertynyt tuulettoman hellekelin vuoksi, mutta muita iloja sää mahdollisti roppakaupalla. Päivään sisältyi niin auringonottoa keulakannella, uimahypyt keskellä merta veneen reunalta veteen roikaisten kuin helleillan upeasta tunnelmasta nautiskelua.

Järnäsklubbin pikkuruinen ja suojaisa satama oli oikeastaan yhtä kuin ravintolan terassina toimiva laituri. Tänne siis sopii tulla nälkäisenä. Viehättävä ravintola oli ainakin hellepäivänä suosittu, kuten jonosta voi päätellä. Sekä miljöö että ruokalista ovat vallan houkuttelevia.

Kuviokelluntaa Örnsköldsvikiin

Maanantaina jätimme ihanan Trysundan taaksemme ja suuntasimme kohti Örnsköldsvikiä. Korkeiden saarten lomassa tuuli pyörähteli juonikkaasti ja saimme sekä kryssiä että jiippailla kevyellä tuulella. Loppumatkasta ei auttanut kuin koneajo. Sen lomassa oli aikaa keitellä kahvit ja tiirailla merta. Vajaan viiden mailin päässä Örnsköldsvikistä A hoksasi meressä pyöreän vaalean palluran, joka ei ollut meri- eikä pyydysmerkki. Kiikareilla mysteeri selvisi: rantapallo! Koska muita noutajia tai kaipaajia ei pallolle näkynyt se jatkoi matkaansa venekuntamme mukana.

Örnsköldsvikin satama on aivan kaupungin keskustan kupeessa. Eipä tule muuta kaupunkia mieleen, jossa samaan kuvaan mahtuu hyppyrimäki ja vierasvenesatama. Kaupungissa on kaksi veneliikettä ja muutoinkin hyvät palvelut. Sataman viereisessä Poseidon –ravintolalaivassa nautimme maittavan lounaan ja veneen kaapit tulivat täytetyiksi ruokakaupassa. Tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti pohjoista. 

Trysunda on helmi

Fäliskäretissä Suomen puolella tapasimme vanhan ruotsalaisen herran, jonka kanssa keskustelimme reittisuunnitelmista, kuinkas muutejnkaan. Kun kerroimme suuntaavamme Höga Kustenille, hän sanoin että ”Trysunda är en pärlä”.

Koko reittimme Höga Kustenilla on ollut yhtä maisemallista ilotulitusta ja se vain jatkui kun lähestyimme Trysundaa. Saarta etelästä lähestyttäessä näkee Skrubban –nimisen kalliosaaren, jonka korkea rantakallio on huimaavan korkea ja jatkuu kuulemma samanlaisena veden alle.

Trysundan kylä on viehättävä kalastajakylä, jossa on uusittu vierasvenesatama kahviloineen ja ruokakioskeineen. Veneemme oli laiturissa keulakiinnityksessä jolloin sitloorasta saattoi ihailla pittoreskia kylämaisemaa ja samalla lahdenpoukaman sisääntuloaukosta upeasti näkyvää Skrubbanin kalliota.

Jos satama oli viehättävä, niin komeus vain jatkui saarta jalkaisin kiertäessäni. Ensimmäinen Trysundan saarikierros oli ehkä maisemallisesti elämäni hienoin aamulenkki. Pohjoisosassa kuljin pitkin punaista kalliota upealla merimaisemalla maustettuna. Itärannalla törmäsin pienen metsäosuuden jälkeen lumpeita täynnä olleeseen lampeen, jonka jälkeen saavuin valkean hiekan rannalle. Matkan kruunasi Storvikenin kiviranta, jolla ei ole hiekkaa, vaan ällistyttävä määrä pyöreäksi hioutuneita kiviä.

Iltapäivä ja ilta kuluivatkin joutuisasti näitä eri rantoja kierrellessä koko porukalla. Kovin montaa satamaa emme reissullamme ole ehtineet nähdä, mutta Trysundassa käytyämme meidän on helppo yhtyä näkemykseen siitä, että Trysunda on helmi.

Laguuni

Kolmisen mailia Ulvöstä länteen sijaitsee Mjältö, Ruotsin korkein saari. Perjantai-iltana päätimme lähteä Ulvön satamaan puuskaisesti puhaltanutta tuulta karkuun suojaisaksi kuvailtuun laguuniin. Sitä paikka olikin. Ihana pieni lahti.

Viikonloppuna kesälomakaudella tilaa ei ollut liioin, mutta ystävälliset kanssaveneilijät tekivät meille tilaa ja auttoivat laituriin kiinni. Veneessä nukuttaa aina hyvin, paitsi silloin, jos jostakin syystä täytyy jännittää pysyykö vene hyvin kiinni. Nyt pysyi, kun ankkurin pitävyydestä ei ollut epäilyksiä.

Aamukävelyn teimme metsäpolkutaipaleen päästä löytyneelle upealle hiekkarannalle. Aivan niin lämmintä ei ollut, että olisimme jääneet sinne koko päiväksi paistattelemaan. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaamme Trysundaan, josta täytyykin kirjoittaa aivan oma juttu.

Ulvö

Kahden Bönhamnissa vietetyn yön jälkeen jatkoimme Ulvöhamniin. Ulvötä kutsutaan Höga Kustenin ykköskohteeksi. Kylässä on hotelli uima-altaineen ja minigolf –ratoineen, kauppa, turisti-info ja useita ravintoloita. Vierasvenesatamia on kaksi: toinen hotellin kupeessa ja toinen kaupan vieressä.

Ulvöhamnin kylää ja merimaisemaa voi ihailla ylhäältä kalliolta käsin, kun kiipeää puolen kilometrin polun Lotsbergetille. Ulvöhamnissa sijaitsee 1600-luvulla rakennettu vanha kappeli, jonka seinä- ja kattomaalaukset kertovat kalastajakylän menneestä elämästä. Rantakujalla törmää useammassakin paikassa paikalliseen herkkuun: surströmmingiin eli hapansilakkaan. Sen haju on suoraan sanoen karmea, mutta monet ruotsalaiset pitävät tätä säilykekalaa erityisherkkuna. Olemme surströmmingiä joskus maistaneet ja vaikka se onkin Ulvön erikoisuus, niin me jätämme suosiolla tämän erikoisuuden muiden syötäväksi.

Navakka tuuli toi meille hankaluuksia peräankkurin pitämisen kanssa ja nyt suuntaammekin kohti parin mailin päässä sijaitsevaa suojaisaa Mjältön laguunia.

Bönhamn

Högä Kustenin ensimmäisen kokemuksen meille tarjosi Bönhamnin pittoreski kylä. Nuoremman H:n kommentti kylään saavuttuamme oli, että tämähän on ihan kuin jostakin elokuvasta.

Tiiviin kaaren muotoisen kylän toisella laidalla on hyvin hoidettu kyläyhdistyksen ylläpitämä vieraslaituri. Toisella laidalla on rivi punaisia taloja laitureineen. Yhdessä niistä on Söderbloms cafe, josta saa pitkin päivää suolaisia ja makeita herkkuja.

Vieraslaiturin läheisyydessä ovat uinti- ja grillipaikat. Kivenheitoin päästä lähtee luontopolku. Polun varrelta avautuu upea maisema läheiselle Högbondetin majakkasaarelle. Högbondet on Ruotsin toiseksi korkein majakka. Saarelle liikennöi yhteysalus Bönhamnista ja siellä sijaitsee pieni matkustajakoti.

Ainoastaan sinistä

Tiistaina keskellä Pohjanlahtea ei olisi uskonut olevansa niin kaukana rannasta. Meri oli tyyni ja veneen taakse muodostui suora vana, kun ajelimme koneella kohti Ruotsia. Aurinko paistoi ja sprayhoodin alla oli uskomattoman lämmintä verrattuna viime päivien lämpötiloihin. Kaikkialla mihin katsoi, näkyi ainoastaan sinistä.

Fäliskäretissä sovimme lähtevämme kohti Ruotsia toisen veneen kanssa yhtä matkaa. Se oli mukava ratkaisu. Keskellä merta on kiva vaihtaa kuulumiset VHF:llä ja tuntea olevansa vähän vähemmän yksin. 

Matka alkoi koneajolla. Puolivälin jälkeen luovimme pari tuntia vastatuulessa ja vaihdoimme kohdesaartakin lennosta. Viimeiset 20 mailia ajoimme jälleen koneella. Legin kokonaispituudeksi tuli 68 mailia, johon aikaa kului 12.5 tuntia.

Aurinko helli merellä, joten päivä oli pituudestaan ja moottoriajosta huolimatta oiva meripäivä. Pitkän matkan palkitsi upea Höga Kusten ja taianomainen kalastajakylä Bönhamn.

Verkkaisesti Vaasassa

Rapsakka tuuli venytti vielä vähän lähtöämme Suomen puolelta kohti Höga Kustenia. Päätimme viivytellä yhden yön Raippaluodon kalasatamassa, jossa oli uimaranta, hyppytorni ja suosittu Cafe Arken –ravintola.  Pyöriäkin olisi saanut lainata.

Toiseksi yöksi suuntasimme toissa kesältä tuttuun Vasa Segel Föreningenin laituriin. Sadepäivän viihdykettä tarjosi Maleficent –elokuva kävelymatkan päässä Vaasan keskustassa. Tiistain sää näytti vihdoin siltä, että pääsisimme tekemään Pohjanlahden ylityksen.

Maanantai-iltapäivänä purjehdimme sopivalla sivutuulella 25 mailia Vaasasta Fäliskäretiin ylitystä ajatellen sopiviin asemiin.

Fäliskäret ei ollutkaan pelkästään sopiva odottelupaikka, vaan myös upea ulkosaari, jolla sijaitsee Suomen vanhin 1784 rakennettu puurakenteinen pooki. Pääsimme myös käymään venekerhojen yhteisomisuksessa olevassa saunassa. JäbäH joutui angrybirdsien hyökkäyksen kohteeksi ajauduttuaan ilmeisesti liian lähelle lintujen pesiä loikkiessaan rantakallioilla. Jatkossa täytyy tarkemmin varoa lintujen pesiä, jotta linnut saavat pitää pesimärauhansa ja me säästymme lintuhyökkäyksiltä.

Mainio juttu tuo siirtopurjehdus

Juhannuksen jälkeen veneemme köydet irtosivat kotisatamasta ja A siirtomiehistöineen suuntasi kohti etelää. Tavoitteena oli purjehtia vene viidessä päivässä Oulusta Vaasaan. Sen ajateltiin olevan ihan realistinen tavoite, mutta tälle kesälle tyypillisissä turhankin kovissa tuulissa ylimääräisiä päiviä ei tuossa ollut.

Ensimmäisen legin porukka purjehti Oulusta Hailuodon ja mantereen välistä reittiä pitkin Raaheen. Emme ole aiemmin tuota rantareittiä käyttäneet, vaan kiertäneet Hailuodon ulkomeren puolelta. Mantereen puoleisen reitin syvyys riitti hyvin. Raahessa venekunta pitikin sitten kaksi tuulipäivää: 10-14 m/s tuulissa ei avomerelle ollut mitään asiaa. Raahen Terässatamassa oli kuitenkin palvelut kohdallaan, kaupunki kävelymatkan päässä ja luontokin lähellä.

Seuraava legi oli Raahesta Kokkolan Tankariin ja viimeinen Tankarista Raippaluodon kalasatamaan.

Viimeisenä päivänä tuuli oli jälleen iltapäivästä yltynyt niin, että reittisuunnitelmiin piti tehdä muutos. Onneksi Raippaluodossa on satamia myös mantereen puoleisella laidalla ja ulkomeriosuuden loppumatkan pystyi vaihtamaan Mikkelinsaarten suojassa kulkevaan väylään.

”Pojat” olivat kuulemma löytäneet purjehduksen lomassa runsaastikin tilaisuuksia powernapeille (eli pikaisille? päiväunille), joiden voimaannuttamana siirtourakka sujui mitä mainioimmin.