Kemin kautta kotiin

Päivän 53,3 mailin legin jälkeen kotisauna tuntui ihanalta. Veneeltä oli vähän haikeaa lähteä, sillä seilaamista olisi voinut helposti jatkaa vielä päivä- tai viikkokausia. Itse merellä olo on ihanaa ja vesiltä asioita näkee aivan eri näkökulmasta kuin maalta käsin. Ruotsin pohjoisimman rannikon saaristo oli hieno ja seuraaviakin purjehduslomia on tarkoitus suunnitella sinne.

Jatkoimme eilen matkaa Seskaröstä Kemiin. Matkaa kertyi vastatuuleen koneella ajellen noin 30 mailia. Lokimme teki tenän Brändöskärin jälkeen ja toimi vain ajoitellen. Kemi yllätti positiivisesti. Merelliseen kaupunkiin oli rakennettu hieno rantabulevardi ja satamassa oli kaksikin purjehdusseurojen ravintolaa sekä koko joukko muita ravitsemusliikkeitä. Sataman läheisyydessä oli myös iso kesäteatteri. Ehkä joskus suuntaamme Kemiin veneellä siten, että voimme käydä nauttimassa teatterista. Iltakävelyllä vastaan tullut kirkko yllätti värillään. 

Tänään Kemistä lähdettäessa loki heräsi henkiin. Kemistä Ouluun matkaa tuli taitettua kevyessä tuulessa purjehtien genaakkerilla ja ilman, mutta myös peltigenualla.

Olimme tilanneet lomaksi hellettä ja aurinkoa. Tänään sitä toimitettiin ja nyt olemme onnellisia ja paahtuneita.

Jumissa Seskarössä

Meidän oli tarkoitus viettää Seskarössä pari yötä ja jatkaa matkaa melko nopeasti Suomen puolelle. Toisin kuitenkin kävi. Tuuli vonkuu vanteissa ja ensimmäistä kertaa jouduimme yöllä nousemaan korjailemaan kiinnityksiä. Tai oikeastaan fendareita. Vene paukautti aamun puolella pari kertaa laituriin (onneksi vastassa oli puulaituri) ja syyksi osoittautui ainakin 30cm laskenut vedenpinta. Fendarit olivat jääneet liian alas. Eilisillasta saakka pohjoistuulta on ollut noin 10 sekuntimetriä ja yhä kovempaa on ennustettu tälle päivälle. Säätä emme lähde uhmaamaan, vaan lomailemme täällä ylimääräisen päivän.

Saarena Seskarö on oikein kiva. Satamassa on maasähkö ja vesi ja kauppaan on matkaa muutama sata metriä. Seskarö Wärdshus tarjoaa maukasta ruokaa ja erityisesti ravintolan viikonloppuisin tarjolla oleva Skärgårds buffet on kuulemma kokeilemisen arvoinen.

Miljöönä satamalaituri ei oikein viehätä. Tarkoituksenamme oli siirtää vene läheiseen luonnonkauniiseen Sortinlahden poukamaan, mutta tuuli teki sille suunnitelmalle tepposet ja niinpä majailemme kalastaja-aluksen naapurina.

Pidempään paikoillaan oltaessa on aikaa panostaa enemmän ruuanlaittoon kuin purjehduspäivinä. Eilen illalla meillä oli L:n toiveillallinen, kun olin värkännyt paikalliselta kalastajalta ostetusta kalasta sushin poikineen. Itse asiassa sushia piti tehdä jo aiemmin. Ostamani wasabitahna oli kuitenkin mennyt niin hukkaan jonnekin pentterin kaappien kätköihin, että jouduimme siirtämään suunnitelmaa kunnes uusi tuubi tätä oleellista sushin raaka-aineitta saatiin hankittua. Sushin tekeminen luonnistui veneolosuhteissa yllättävän vaivattomasti. Riisin keitin jo aamulla valmiiksi ja illalla kasasimme erilaisia makirullia ja pyörittelimme nigirisusheja. Makusuosikiksi nousi tilkalla majoneesia höystetty kevyesti paistettu lohinigiri. Kala oli taatusti tuoretta, sillä kalastaja sanoi nostaneensa sen merestä tuntia ennen ostohetkeä. Jälkiruokana nautimme toissapäivänä Brändöskäristä poimittuja mustikoita marengilla ja kermavaahdolla höystettynä.

Lomalla Luulajan saaristossa

Tänään olemme viettäneet jo yli viikon veneessä, suurimman osan ajasta Ruotsin Luulajassa ja sen edustalla olevassa upeassa saaristossa. Perämeren Suomen puoleiseen rannikkoon verrattuna saaristo on täällä vähätellen ilmaistuna – lite bättre. Veneilijää ilahduttavat syvät vedet, runsas saaristo, idylliset kalastajamökkien muodostamat kylät venevajoineen, veneilijöiden käytössä olevat kesäsaunat upeilla maisemilla ja lukemattomat polut saaristoluonnossa. Meidän onni on, että ihanuus sijaitsee noin kahdeksankymmenen mailin etäisyydellä Oulusta. Palvelujen puolesta Luulajan keskustan kyljessä sijaitseva venesatama oli loistava tukikohta veneen pikkuhuolloille, ruokatäydennyksille ja sadepäivien shoppailuille.

 

Sää ei ole ollut sitä mitä tilattiin. Villapaita ja villasukat ovat olleet heinäkuisen loman tärkeimmät asusteet. Tuulta on ollut useimpina päivinä vähän liiankin kanssa. Loman aloituksessa eli perämeren ylityksessä tuulta oli rapsakat 8-11 m/s ja aaltoa vähintäänkin riittävästi, ehkä keskimäärin noin metrin. Toisaalta tuuli takasi rivakan etenemisen ja vauhti oli reivattunakin koko ajan 8 solmun molemmin puolin. Samaa vauhtia saimme maistaa myös kun siirryimme Kluntarnasta Luulajan keskustaan. Taka-aaltoa tuli tämän verran pelkillä purjeilla.

Purjehduslegeillä olemme edenneet monena päivänä toisen oululaisen veneen seurassa, kun suunnitelmat ovat sattumalta menneet hyvin yksiin. Nuorempi H on rapsuttanut ahkerasti naapuriveneen koiraa ja purjehduskokemuksia on vaihdettu tuon tuostakin. Säästä huolimatta loma on lomaa. Ja tekemistä keksitään säiden mukaan.

Ankkurifiilistelyä

Mitä purjehdukseen hurahtanut ihminen pukee purjehduskaudella jopa töihin päällensä? No - todennäköisesti ainakin joitakin harrastuksesta muistuttavia vaatekappaleita tai asusteita. Silmät tuntuvat ohjautuvan kaupoissa liikkuessa magneetin lailla kaikkeen, mikä liittyy jollakin tavalla vene-elämään. Tummansiniseen, raitoihin, punaiseen, ankkurikuvioihin, tähtiin, raikkaisiin väriyhdistelmiin, purkkarityyppisiin kenkiin ja niin edelleen.

Lomanodotusviikolla merihenkisyys on ollut eritysen pop. Kunniamainintana todettakoon, että nuorempi H bongasi ihanasta oululaisesta putiikista, MuotiPrivaatista, tuon hopeakorun minulle. Tummansininen huivi on puolestaan niinikään oululaisen Balmuirin mallistoa ja ankkurihuivi tarttui mukaan Kööpenhaminan lentokentän Malene Birger -myymälästä. Harmikseni kyseistä merkkiä ei mikään liike Oulussa tätä nykyä myy.

Miehistö - hereillä!

Tämän viikonlopun purjehduksesta voi todeta, että tuulipuolella tarjolla oli kaikenlaista. Melkein tyyntä, varsin mielyttävää sivutuulta ja tänään loppumatkasta melkoisia puuskia. Myrsky ja sade onneksi puuttuivat. Kryssittiin, reivattiin ja genaakkerikin viritettiin tänään. Koneella ei onneksi juuri tarvinnut ajaa. Miehistön kannalta tämä tarkoitti, että päiväunia ei otettu eikä kahveja nautittu ennen kuin perillä. Lauantain liikkeellelähtö oli sumuinen, mutta sää kirkastui melko pian.

Matkareitillemme osuu usein Oulun seudulla veneileville tuttu Suenväylä, jossa matalimmillaan on vettä vain vähän yli kaksi metriä eikä salmella leveyttäkään liiemmin ole. Me turvallisuushakuiset purjehtijat olemme yleensä suosiolla menneet salmeen koneella, mutta tänään uskaltauduimme Suenväylään purjeilla. Hyvin meni. Suenväylän jälkeen loput vajaa 10 mailia tultiinkin reiveillä vauhdikkaasti yli 7 solmun vauhtia kotia kohti. Sitloorassa olijoita piti jopa kehoittaa pitämään kiinni, sen verran puuskissa kallistusta tuli ja pian pienensimme purjeita vielä lisää. Senkin jälkeen vauhtia riitti, mutta kallistusta oli huomattavasti kohtuullisemmin.
Eilisen illan ehdimme mukavasti viettää Iin Röytässä. Tunnelmallista oli.  

Nuorten purjehtijoiden suosikkikakun, mutakakun, todettiin onnistuvan kohtuullisen hyvin myös kaasu-uunissa.

Makeannälkäisille resepti tässä:

2 dl sokeria ja 1 3/4 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa, sekoita edellisiin
Sulata kattilassa 100g voita ja 100g tummaa suklaata.
Yhdistä sulatettu seos kuiva-aineiden ja kananmunien seokseen. Sekoita taikina tasaiseksi ja laita korppujauhotettuun irtopohjavuokaan. Annos on sopiva mieluummin pienempään kuin suurempaan vuokaan. Paista 10 minuuttia noin 250 asteen lämmössä. Kannattaa varoa pinnan tai kaasu-uunissa pohjan palamista. Maistuu erinomaisesti esimerkiksi kermavaahdon ja tuoreiden marjojen kera.

Purjehtijaksi oppimaan?

Keväällä A teki varsinaisen tutkielman purjehtijan koulutusmahdollisuuksista ja vaatimuksista. Google lauloi tässä tarkoituksessa iltakausia, vaikka harjoitukseen ei liittynyt mitään akateemista tausta-ajatusta, vaan enemmän omaa mielenkiintoa.

Suomessa ei vaadita minkään virallisen instanssin taholta plakaatteja, todistuksia tai pätevyyksiä huviveneen kipparina toimimiseen. Monta asiaa on kuitenkin hyvä osata ja koulutusta on hyvin saatavilla esimerkiksi veneilyseurojen järjestämänä. Sisältöjen valossa koulutukset voidaan jakaa kolmeen osioon: purjehdustaitoihin liittyvään koulutukseen, navigointitaidon koulutukseen ja radioliikenteeseen liittyvään koulutukseen. VHF -radion käyttäminen  vaatii luvan ja sitä kautta radioliikenteen pätevyystodistuksiin johtavat koulutukset ovat ainoita "pakollisia" (jos siis radiota aikoo veneessään käyttää).

Purjehdustaidon osalta monet Suomessa tarjolla olevat koulutukset nojautuvat Purjehduksenopettajat eli PORY:n määritelmiin. Heidän auktorisoimansa kurssit ja tutkinnot pohjautuvat edelleen kansainvälisesti tunnustetun Brittiläisen Royal Yachting Association:in (RYA) koulutussisältöihin ja tutkintovaatimuksiin. Myös myöhemmin perustetun Amerikkalaisen International Yacht Training Worldwide:n koulutussisällöt ja tutkintovaatimukset perustuvat RYA:n sisältöihin ja tutkintovaatimuksiin. Koska huviveneilijän tutkinnot ovat vapaaehtoisia, on PORY:n auktorisoinnin merkitys enemmänkin tae siitä, että tarjottavien kurssien ja tutkintotodistuksien koulutussisällöt ovat huolellisesti mietittyjä sekä sisältövaatimuksiltaan yhdenmukaisia eri purjehduskoulujen kesken. PORY:n auktorisoimat kurssit ja tutkinnot ovat:

Purjehtijakurssi:

• Antaa valmiudet toimia miehistön jäsenenä, harjoitella hallitusti ja itsenäisesti sekä kartuttaa kokemusta suojaisilla vesialueilla, hyvissä olosuhteissa.

Perämieskurssi ja –tutkinto (Kansainvälinen (RYA) vastaavuus: Day Skipper)

• Tavoite on toimiminen kipparina suotuisissa saaristo-olosuhteissa päiväsaikaan. Teoreettisen lainsäädäntö- ja navigaatio-opin osalta edellytetään Suomen Navigaatioliiton saaristomerenkulkuopin osaamistaso.

Päällikkökurssi ja –tutkinto (Kansainvälinen (RYA) vastaavuus: Coastal Skipper)

• Tavoite on toimia veneen päällikkönä rannikon läheisyydessä päiväsaikaan kaikissa olosuhteissa sekä suotuisissa olosuhteissa yöllä. Teoreettisen lainsäädäntö- ja navigaatio-opin osalta edellytetään Suomen Navigaatioliiton rannikkomerenkulkuopin osaamistaso.

Avomeripäällikkötutkinto (Kansainvälinen (RYA) vastaavuus: Yacht Master Offshore)

• Tutkinnon suorittajan on hallittava veneen käsittely kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa päivällä ja yöllä. Lisäksi on tunnettava avomeri- ja vuorovesinavigoinnin perusteet sekä sään kehittymisen arviointi ja vaikutus purjehdusolosuhteisiin.

Lopputulemana selvityksestä syntyi jopa alla oleva purjehtijan koulutuspolku -kuvio, jossa on yksi tapa lähestyä purjehtijalle tarkoitettua koulutusta. Palataan tulevissa postauksissa radio- ja navigointitaitoihin tarkemmin.