<>

<>

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Viikonloppu sammakkosaarella

Viikonlopun purjehdus alkoi Hai-veneiden SM-kisojen tarjoamaa spinnunäytöstä ihaillen.


Oulun seudun yksi suosituimmista veneilykohteista lienee Iin Röyttä. Päätimme tutustua kehuttuun retkisaareen ensimmäisellä kotisatamasta startatulla viikonloppureissulla. Matkaa Iin Röyttään on Oulusta parikymmentä mailia ja kaikilla kolmella oululaisella purjehdusseuralla on saarella omat majansa. Aallonmurtajan suojassa on maasähköillä varustettuja poijupaikkoja kymmenille vierasveneille. Saarella järjestetään myös erilaisia tapahtumia, kuten tulevana viikonlopun Elojuhlat. Metsähallitus pitää yllä saarta retkeilyn näkökulmasta.


Saarella on ollut satama jo satoja vuosia sitten ja se on toiminut aikoinaan luotsien tukikohtana. Nyt saari näyttää olevan myös sammakoiden suosikkisaari. Sammakoita sai suorastaan väistellä saunalle pitkospuita pitkin kulkiessa. Illan hämärryttyä nautimme jälleen kerran auringon värjäämistä maisemista. Tänne menemme uudelleen.


tiistai 24. heinäkuuta 2012

Retkipäivä Kellon Kiviniemeen

Aurinkoinen sää houkutteli meidät ystäväperheen kanssa kevyelle retkipurjehdukselle. Emme tunne vielä kovin hyvin Oulun lähistön retkisatamia, mutta Kellon Kiviniemi oli tuttu purjehduskurssilta. Satamassa on periaatteessa kaikki vierasvenesataman palvelut: polttoainejakelu, veneilijöiden "huoltotilat" ja niin edespäin. Kiviniemessä on myös pieni uimaranta ja ainakin ulkoa päin ihastuttavan näköinen kalakauppa. Sisään emme päässeet kurkistamaan, koska kauppa on avoinna vain perjantaisin ja lauantaisin. Kävelymatkan päästä satamasta löytyi yllättävän läheltä Siwa, joten lapset saivat tyydytettyä tikkarinälkänsä. Päivän suosikkilaji satamassa oli selvästikin kumiveneily.
Veneessä seilasi mukana neljä aikuista ja viisi lasta. Pienin matkustaja on juuri täyttänyt kolme kuukautta. Noin kymmenen mailin matka suuntaansa sujui hienosti, myös seurueen pienemmän osalta. Mennessä vastaamme tuli ruoppaaja ja ilmeisesti se oli juuri syventänyt Suenväylää. Kapeimmassa kohdassa kaiku näytti yli kuuden metrin syvyyttä ja matalimmassakin kohdassa yli kolme metriä. Takaisin tullessä ihailimme Oulun tiistaikisaajien menoa.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Reivillä kotiin

Aamun tuulet olivat hieman rivakampia kuin ne, joihin säätiedotteet olivat meitä valmistelleet. Hailuodon pohjoispuolen osuus päivän matkasta mentiinkin noin metrisessä aallokossa ja noin 9 m/s tuulessa. Rullapurjeet olivat ainakin "kakkosreivissä" eli hyvin pieninä. Silti vauhtia riitti maksimissaan jopa yli 7 solmua ja Marjaniemen maisemat jäivät taakse varsin rivakasti.
Kotisatamasta oma laituripaikka löytyi vaivatta ja pursi saatiin kiinnitettyä väliaikaisin peräköysin upouuteen laituriin. Hieno tunne: Noin 400 mailia purjehdittu, 13 päivää veneessä vietetty, Suomen länsirannikkoa kattavasti ihailtu ja lisää purjehdusintoa hankittu. Reissu oli siis paljon enemmän kuin siirtopurjehdus.
Länsirannikon saaristo viehätti kovasti majakkasaarineen ja saaristolaiskylineen. Luvassa on siis tarkempia blogipostauksia paikoista, joihin saimme matkalla tutustua.
Merihenkisille lukijoille vinkiksi, että tulevana viikonloppuna Oulussa järjestetään Oulu Regatta. Tapahtumassa on tarjolla koko perheen ohjelmaa sekä purjehduskilpailu.


keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Ja vasemmalla Ruotsi

Tänään oli viimeinen päivä tälle reissulle, kun otsikon lentävä lauseemme pitää paikkansa. Huomenna kurvaamme Marjaniemestä Hailuodon pohjoispuolta kohti Oulua ja tarkoitus olisi olla kotisatamassa illansuussa. Paapuurin puolelle tullaan siis saamaan muutakin kuin Ruotsi.

Päivän legin 51 mailia Maakallasta Marjaniemeen sujuivat vauhdikkaasti 5 m/s sivutuulessa (eli sieltä kuuluisasta Ruotsista tulevassa tuulessa). Sopivilla trimmeillä vene kulki helposti 6,5 solmun vauhtia. Illalla aikaa jäi savukalaostoksiin, pieneen miehistötäydennykseen sekä iltauintiin Marjaniemen hiekkarannalla.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Rullaati rullaa Maakallaan

Ruotsista rullasi eilisen tuulen jäljiltä hieman alle metrisiä aaltoja. Päätimme kuitenkin auringon ja varsin sopivan 6-9 m/s tuulen houkuttelemina lähteä suunnitellulle legille Tankarista Maakallaan. Vauhti oli hyvä, L oli ruorissa pitkän pätkän ja perilläkin olimme tänään mukavan ajoissa, ennen kolmea.
Laiturinaapurit tarjosivat tänään huikeita elämyksiä. Ensin viereemme kiinnittyi viime kesänä valmistunut komea kuunari, joka liikennöi Kalajoen ja Maakallan välillä.
Sen lähdettyä saimme kylkeemme s/y Sipulin, jonka "poika"porukka istutti lapset puosutuoliin ja hilasi mastoon 15,5 m:n korkeuteen. Kumpikaan lapsista ei epäröinyt mastoonnousutarjoukseen tarttumista ja reissun jälkeen hymy oli herkässä.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Maileja auringossa

Eilen illalla teimme lyhyen iltapurjehduksen Vaasasta Raippaluodon sillan kupeeseen. Sateenkaari kruunasi maiseman mennessämme nukkumaan.
Raippaluoto tarjosi meille hyvän lähtöasetelman tämän päivän pitkälle legille sillan kupeesta Kokkolan Tankariin. Maileja taitoimme 58. Aurinko tuntui upealta Selkämeren sateisten kelien jälkeen ja houkutteli avomeripätkällä jopa virkistäville torkuille.
Tankarin saavutimme vähän ennen seitsemää. Saari on suosittu matkailukohde, kuten monet muutkin majakkasaaret. 1860-luvulla saaressa oli noin 60 venevalkamaa. Nyt siellä on vierasvenelaituri, kesäkahvila, hostelli ja luotsiasema. Saarelle pääsee myös yhteysaluksella Kokkolasta.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Vaasassa WSF:n laiturissa

Veneemme toimii nyt pari päivää loma-asuntona merellisessä maisemassa. Olemme majoittuneet kirjaimellisesti kylki kylkeen naapureiden kanssa Wasa SegelFöreningenin vierasvenelaiturissa.
Laiturinaapurimme edustavat ainakin viittä eri kansallisuutta ja laiturikeskusteluja käydään suomen lisäksi englanniksi ja ruotsiksi.
Laiturissa olo on kivaa, vallankin kun Vaasa tarjoaa tilaisuuden tavata ystäviä, joita on jo ehditty kaivata edellisen tapaamisen jälkeen.
Lämpötila on edelleen säilynyt alle 20 asteen, mutta lämmön puutetta korvaa upea auringonpaiste. Myös illalla.

Jatkamme eteenpäin näistä maisemista todennäköisesti maanantaina.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Merellä harmaata, satamassa aurinkoista

Torstaina 12.7. taitoimme hieman yli 40 merimailin matkan Kylmäpihlajasta Kaskisiin.  Reitin alkuosa eteni vauhdikkaasti jiippaillen ja lähellä purjehtineen hollantilaisveneen reittivalintoja tutkaillen. Loppumatka taittui tuulen laannuttua koneella varsin harmaassa kelissä.


Lasten matkantekoa vauhditettiin karkkipussilla, josta herkkuja toimitettiin hytissä matkaansa taittaneelle L:lle kekseliästä reittiä.

Satamassa kokematon veneilijä saa kanssapurjehtijoilta arvokkaita vinkkejä. Vaasan ja Porin sopivaksi välisatamaksi meille neuvottiin idyllinen pikkutaajama Kaskinen. Harmaan päivän jälkeen Kaskisissa venekuntaamme odotti pilviverhon takaa paljastunut ilta-aurinko.



Perjantaina 13.7. olimme valmistautuneet pitkään merimatkaan ja lähdimme liikkeelle jo heti kuuden jälkeen. Taas vedettiin sadevaatteet niskaan. Tuuli oli alkumatkasta olematonta ja matkaa taitettiin jälleen koneella. Perjantai 13. päivä toi sen verran tepposia mukanaan, että karttaplotteri lakkasi toimimasta juuri kun sitä olisi huonon näkyväisyyden vuoksi tarvittu. Sateessa näkyvyys oli vain noin 1,5 mailia. No, navigoinnissa luotettiin sitten tunnin ajan tutkaan ja silmämääräisiin havaintoihin. Onneksi olimme talvella hankkineet navigointitaitoja saaristo- ja rannikkolaivurikursseilla. Vikaan tepsi lopulta perinteinen konsti eli täydellinen virtaresetti ja uudelleenkäynnistys. Yhteensä matkaa tehtiin Vaasaan etenkin lopussa tiheästi merimerkeillä tikutettua reittiä hieman yli 60 merimailia ja reilut 10 tuntia. Säiden osalta edellisen päivän kaava toistui: merellä oli harmaata ja päätesatamassa odotti ilta-aurinko.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Satamapäivän huoltohommia

Aalto- ja tuuliennuste olivat aamulla sellaisia, että päätimme jäädä viettämään sittenkin satamapäivää Porin Reposaareen. Viehättävä Reposaaren alue on saanut uutta nousua parin vuoden takaisten loma-asuntomessujen siivittämänä ja osa vanhoista taloista on laitettu hienoon kuntoon.


Veneessä ehdimme rantapäivän aikana tehdä pieniä tarpeellisia huoltotoimenpiteitä. Lisäksi saimme mahdollisuuden tavata vanhoja kamuja ja nauttia Porin torilta ostamistamme kesäherkuista.



tiistai 10. heinäkuuta 2012

Aaltoja merellä

Illalla Kylmäpihlajassa perehdyimme huolella sää-, tuuli- ja aaltoennusteisiin. Tuulen piti olla 8-12 ms/s ja aaltojen noin metrisiä merkitsevänä aallonkorkeutena ilmoitettuna. Merkitsevä aallonkorkeus on (keskimääräinen) aallonkorkeus ilmoitettuna pohjasta huippuun. Korkein yksittäinen aalto voi olla liki kaksi kertaa merkitsevä aallonkorkeus. Päätimme lähteä liikkeelle vähän myöhemmin, koska tuulen ennustettiin heikkenevän iltaa kohti.
Merellä keli osoittautui vähintäänkin pomppuiseksi. Lapsia nauratti, mutta ruorissa sai olla tosissaan kiinni koko matkan. Etenimme pitkillä jiipeillä avomerellä noin 35 merimailia. Matkalla epäilimme suurimman aallon olleen yli parimetrinen ja perillä Porin Reposaaressa tarkistimme heti aaltohavainnot. Merkitsevä aallonkorkeus oli ollut 1,6 m ja näin ollen korkein yksittäinen aalto reilut kolme metriä. Siltä se tuntuikin. Huomenna teemme todennäköisesti vain pienen matkan Merikarvialle, koska odottelemme aaltojen tasaantumista ennen seuraavaa pidempää legiä.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Sumussa avomerellä

Päivän sää ei ollut paras mahdollinen, paikoin sumua. Nyt tiedämme mitä sääennustuksen ajoittaista sumua ja paikallista sadetta tarkoittavat. Sumutorvi ja tutka tulivat testattua. Onneksi sumu oli kohdallamme vain alle tunnin. Aamulla pääsimme etenemään hyvällä vauhdilla purjehtien, joten iltapäivän koneella ajelu ei kirpaissut niin kovasti. Onnistunut sumun läpi navigointi toi jos ei muuta niin onnistumisen elämyksen.

Päivän päämäärän, Rauman Kylmäpihlajan majakkasaaren saavutimme jo neljän maissa. Ihana paikka, tämäkin. Majakasta ja luotsirakennuksesta oli remointoitu hotelli ja ravintola. Me nautimme houkuttelevasta ruokalistasta huolimatta oman venekeittiön antimia.





Seili ja Jurmo

Sunnuntaina jatkoimme matkaamme Seilistä Jurmoon harmaassa säässä. Aamuherätyksen tarjosivat Ruotsinlaivojen sumutorvet. Sumu hälveni ja matka jatkui koneella, mutta lämpimästä ilmasta nauttien.

Seili aamulla
Niin tarkasti emme olleet satamia tutkineet, että olisimme etukäteen huomanneet Jurmon olevan Ahvenanmaalla. Haastavan rantautumisen jälkeen pääsimme siis tutustumaan viehättävään Ahvenanmaalaiskylään luomukauppoineen, lammaslaitumineen ja rantasaunoineen.

Illan makoisa päätös