<>

<>

lauantai 18. marraskuuta 2017

Missä on tullut käytyä - 2017 päivitys

Vene on nostettu kuivalle maalle ja peitelty talvea varten. Avovesikausi 2017 on ohitse. On aika päivittää uudet käyntisatamakohteemme Zeemapsin karttasovelluksen.

Kesälomapurjehduksen teemana oli siirtää vene Oulusta uuteen kotikaupunkiimme Tukholmaan. Taktiikkana oli päästä ensin mahdollisimman nopeasti joko Ahvenanmaalle tai Saaristomerelle. Sitten vasta alkaisi varsinainen lomapurjehdus kohti uutta kotisatamaa Tukholman edustalla. Urakointitaktiikan vuoksi väliltä Oulu - Kustavin Isokari saimme karttaan vain yhden uuden käyntisataman: Pietarsaaren edustan Mässkärin. Muutoin veneilykausi 2017 tuotti nipullisen uusia käyntisatamatuttavuuksia Saaristomereltä, Ahvenanmaalta sekä Tukholman saaristosta.

Kun kartasta katsoo missä on tullut käytyä, niin näyttäisi lähes väistämättömältä suunnata ensi kesän lomapurjehdus joko itään tai etelään. Näistä vaihtoehdoista mieluisammalta tuntuisi etelä. Ehkäpä suuntaisimme kohti Gotlantia? Jos joulupukki on kuulolla, niin "Hamnguiden 7: Söderköping-Skanör, Gotland, Öland och Bornholm" kattaisi koko Ruotsin Tukholman eteläpuolisen itärannikon. Ehkäpä fiksut tontut ymmärtävät laittaa samaan lahjasäkkiin myös vastaavan alueen merikartat? Eli tarkemmin sanottuna sekä Båtsportkort "Ostkusten 2015" sekä "Kalmarsund 2014". Gotlantia ja Öölantia varten tarvitaan myös irtolehtikartat eli Kustkort numerot 62 ja 71.

Tulevan kesän reissuja suunnitellessa voi namutella tämän ja edellisten kesien purjehdusmuistoilla. Onneksi on tullut otettua paljon kuvia muistojen tueksi. Sekä muutama videonpätkäkin. Oma suosikkini kesältä 2017 on siirto-urakointipurjehduksemme ensimmäisenä iltana kuvaamani video. Vene liikkuu avomerellä kohti etelää auringon ollessa jo kohtuullisen matalalla. Annoimme autopilotin ohjata ja siirryimme itse keulakannelle nautiskelemaan upeasta ulkomerellisestä tunnelmasta. Veneilyä parhaimmillaan?



keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Vene kuivalle maalle pikavauhtia

Aina se tulee vaikka ei haluaisikaan. Päivä jolloin vene nousee vedestä kuivalle maalle talvehtimaan. Yksi merkkipäivä pohjolan veneilijän elämän kiertokulussa.


Tyylejä ja tekniikoita veneen kuiville nostamiseen on tietysti monenlaisia. Tässä esimerkki yhdestä ruåtsalaisesta tyylistä a’la Svinninge Marina. Jonkun vanhan tiedon mukaan satamassa talvehtii maalla yli 700 venettä. Että onhan siinä hommaa per päivä, jos jossain järkevässä aikaraamissa kaikki veneet koitetaan saada pois vedestä. Nosto- ja laskuprosessin on siis syytä sujua kohtuullisen rivakasti.

Veneen omistajan vastuulle on annettu vain yksi osa prosessista: veneen tuominen nostoluiskan laituriin viimeistään viisitoista minuuttia ennen varattua nostoaikaa. Laituriin mahtuu peräkanaa neljä tai viisi venettä odottamaan omaa nostovuoroaan. Laiturilla on valmiit kiinnitysköydet ja reuna on suojattu törmäyslistalla koko laiturin pituudelta. Veneen omat kiinnitysköydet tai fendarit olisivat vain tiellä prosessin seuraavissa vaiheissa.


Sataman sedät uittavat veneen käsin sekä keksiä apuna käyttäen veteen ajetun siirtovaunun päälle.


Siirtovaunun neljä sivutolppaa puristetaan hydraulisesti veneen laitoja vasten estäen veneen kaatumisen sivuille ja keskittäen veneen siirtovaunun pohjasta nousevan kölinalustuen päälle. Veneen pyllähtäminen perälleen estetään keulan yli kiristetyllä kuormaliinalla, joka estää keulan nousemisen ylöspäin. Keulalleen nyökähtäminen estetään puolestaan nostamalla hydraulisesti tela veneen keulaosan pohjaa vasten. Näin vene seisoo kölillään siirtovaunussa pakoilleen lukittuna eikä se pääse liikkumaan kuljetuksen aikana.


Ja eikun valmis paketti ylös ajoluiskaa pitkin.


Veneen pohjaa ei ole maalattu kuuteen vuoteen, mutta tämän enempää kasvustoa ei siihen tartu näilläkään vesillä.


Seuraavaksi pohja pestiin painepesureilla yhtä aikaa molemmilta puolilta. Taisivat kaverit saada hieman kosteaa sumua niskaan toistensa vesisuihkuista.


Pohjan pesun jälkeen matka jatkui talvisäilytyspaikalle, jossa odotti esivalmisteltu talvisäilytyspukki. Tässä satamassa kaikilla veneillä tulee olla juuri samanlaiset koottavat talvisäilytyspukit. Talvisäilytyspukkeja ei saa säilyttää kesän aikana telakan alueella, sillä veneiden talvisäilytyskenttä tarvitaan kesän ajan autojen paikoitusalueeksi. Onhan satamassa yli 1200 venepaikkaa, joten loma-aikaan ja viikonloppuisin sataman talvisäilytyskenttä täyttyy autoista. Kätevintä on vuokrata talvisäilytyspukki telakalta, jolloin telakka huolehtii kaikesta siihen liittyvästä.


Vene peruutettiin talvisäilytyspukin keskituen päälle oikeaan kohtaan ja kölin alle aseteltiin tarkoistusta varten sahatut puutuet (kuvan etureunassa tuen alla).


Vene laskettiin kölin varaan ja takimmaiset tuet aseteltin paikoilleen. Veneen keikahtaminen perälleen estetään yhdellä irtotuella peräsimen etupuolelta. Vene pysyy tässä vaiheessa pystyssä siirtovaunun neljän hydraulisen pystytuen puristamina.


Siirtovaunua siirrettiin varovasti eteenpäin, jotta keskimmäiset tuet saatiin kiinnitettyä paikoilleen. Kuten kuvasta näkyy, tässä vaiheessa vain siirtovaunun taaemmaiset pystytuet varmistavat veneen pystyssä pysymisen.

Kun myös keskimmäiset tuet ovat paikoillaan vedetään siirtovaunu kokonaan pois ja etummaiset tuet asetetaan lopuksi paikoilleen. Tämän jälkeen homma on valmis ja aikaa koko prosessiin meni melko tarkasti vain kolmekymmentä minuuttia!
Lopuksi tarkastin pohjan pesutuloksen. Vetolaitteen suojakumia ei oltu painepesty, joten rapsuttelin näkit siitä irti käsin auton jääraapalla. Helposti lähtivät tuoreeltaan. Muutoin totesin pohjan pesutuloksen erinomaiseksi. Ikäänkuin vene ei olisi vedessä ollutkaan! Pohdiskelin jokavuotisen pohjan maalaamisen olevan ilmeisesti Tukholmankin olosuhteissa lähinnä markkinamiesten aikaansaamaa turhaa työtä ja rahan menoa? Pohja on maalattu viimeksi kuusi vuotta sitten edellisen omistajan toimesta enkä taida sitä maalata ensi keväänäkään. Katsotaan kauanko vanhoilla maaleilla pärjätään. Vai ovatko olleet alun perinkin turha investointi näihin olosuhteisiin?

perjantai 8. syyskuuta 2017

Klubbholmen Sandöarna

Irtaannuimme Linanäsin satamasta lauantaina aamupäivästä ja suuntasimme kohti Stora Sandö:tä. Päätimme katsastaa siellä sijaitsevan Svinninge Marina Klubin sataman ajatuksella josko hakisimme seuran jäseniksi ensi kaudesta alkaen. Saari sijaitsee noin 10 mailin päässä uudesta kotisatamastamme ja jäsenten käytössä saarella on mm. kaksi saunaa.
Vaikka veneilykauden huippusesonki on jo takanapäin, H laski yhdellä hetkellä näkevänsä kolmekymmentä muuta yhtä aikaa liikkeellä olevaa purjevenettä! Ihan yksikseen ei täällä siis tarvitse olla liikkeellä. Purjehdimme rauhallista matkavauhtia koko kuuden mailin matkan Klubbholmenin sataman edustalle asti. Satama näytti lähes täydeltä ja pohdin josko viimeisiä paikkoja haluttaisiin säästellä myöhemmin päivällä saapuvien seuralaisten omaan käyttöön? Yleensä ruotsalaiset eivät juuri korvaansa lotkauta jonkun saapuessa laituriin, mutta lähestyessämme laiturin vapaata rakosta tulevat laiturinaapurimme valmistautuivat ottamaan meidät vastaan. Ystävällisen vastaanoton päätteeksi meille neuvottiin mihin satamamaksun voi maksaa. Hienoiset epäilykseni nuivasta suhtautumisesta seuraan kuulumattomia rantautujia kohtaan osoittautuivat siis turhiksi. Ja meillähän on veneen perässä suomen lippu, joten erottaudutaan täällä hyvin massasta. 

Ihan kaikki saaren palvelut, kuten saunat ja jollat eivät ole seuraan kuulumattomien vierailijoiden käytössä. Laitureilla ei ole tarjolla maasähköä, sillä koko saari on sähkötön. Jonkin sortin makeaa vettä saa kaivosta käsipumpulla. Saunat näyttivät olevan niitä tavallisia ruotsalaisia kuivasaunoja, joten täälläkin peseytyminen tapahtuu siis raikkaan luontohenkisesti meressä kastautuen.
Ruotsalaiseen yhteisölliseen tyyliin leveällä laiturin osalla on paljon ruokailuryhmiä ja grillauskatos on rakennettu laitureiden välittömään läheisyyteen. Laitureiden ruokailuryhmät olivatkin ahkerassa käytössä illan pimeyteen asti, jonka jälkeen väki siirtyi jatkamaan iltaa valaistujen avotilan pappatelttojen sisään. Me nautiskelimme illasta veneen avotilassa auringonlaskuun asti ja pimeyden laskeuduttua siirryimme kannen alle. Valaistut avotilan pappateltat näyttivät olevan pimeässä illassa itseasiassa aika "mysig", joten ehkä ensi kaudeksi voisi harkita jonkin sortin valaistuksen virittelyä avotilaan? 
Hyvin nukutun veneyön jälkeen suuntasimme kotimatkalle heti sunnuntaiaamuna. Tuuli oli reippaan puuskaista vaihdellen välillä 2-9m/s. Jätimme isoon pienen reivin, mutta genoan aukaisimme kokonaan. Välillä siis lähes kelluttiin paikallaan, mutta toisinaan puuskat painoivat meidät lähes kyljelleen. Avoimemmilla osuuksilla reipas tuuli oli yhtenäisempää tarjoten sporttisempaa purjehduselämystä hyvän peräkohinan kera. Huiputimme lokiin 7.5 solmua, joka taitanee olla tämän kesän ennätys.

Klubbholmen Sandöarna (Svinninge Marina Klubb):
58°38'43"N
18°54'36"E